Kirjoitin tämän vuonna 2016, eli hieman yli kaksi vuotta sitten. Onko mitään muuttunut tästä? Ei ole, eikä varmaankaan muutu ihan lähiaikoina. Ainakaan romanien kanssa. Euroopan ihmisoikeus tuomioistuin (EIT) on ratkaissut eräässä tapauksessa, että työnantajalla on laillista tietyissä rajoissa irtisanoa uskonnolliseen vaatekappaleeseen sonnustautunut työntekijä.
Tuomas Enbuske ja Jari Sarasvuo, ovat antaneet julkisesti ymmärtää, että romanit kohtaavat rasismia ja heitä syrjitään työmarkkinoilla nimien tai muiden syiden takia. Suomessa ei ole pakko työnantajan palkata “Rositaa” tai “Mertsiä” sen takia, jos heidän romanipukeutuminen on ristiriidassa työaikana olevien pukeutumisvaatimusen kanssa. Ennen kuin porukka alkaa syyllistämään minua tästä kirjoituksesta, niin ilmoitan sen, että tunnen ja muun muassa olen työskennellyt romanien kanssa. Olen käynyt heidän tykönä kahvilla ja niin ikään juhlinut, joten tunnen heikäläisiä henkilökohtaisesti.
Luin tänään (16. syyskuuta 2016) Teemu Siltasen kirjoituksen ”Mustalaiset eivät tule toimeen kerrostaloasunnoissa”, joka tuo hyvin esille romaneihin kohdistuvat ennakkoluulot. Toisaalta ennakkoluulot ovat muotoutuneet noin 500 vuoden yhteiselon myötä. Osa näistä ennakkoluuloista ovat muotoutuneet tosielämän tapahtumista, mutta on niitä paljon paisuteltukin.
Huomioni kiinnittyi kirjoituksen kohtaan “Mustalaislähetyksen motiivina ei kuitenkaan ollut ainoastaan lasten elämänlaadun parantaminen, vaan assimilointi valtaväestön kulttuuriin oli keskeinen osa järjestön toimintaa.” Eikö yhteiskunnan ole tarkoituskin integroida kaikki kansalaisensa samanarvoisena, eikä tukea mitään sellaista, joka voidaan tulkita eriarvoistamiseksi? Romaninaisten vaatteita kustannetaan verovaroista. Romaninainen joka laittaa romanihameen päälle, hän joutuu koko loppuelämänsä pukeutumaan siihen. Tällä toimella valtio siis haluaa eristää naisen muusta yhteiskunnasta, hänen yhteisön vangiksi? Tällä tavoin yhteiskunta siis ei edistä millään tavoin todellista tasa-arvoa, vaan alistaa naiset tuhatvuotisen tradition vangiksi joka ei kuulu enää nykyaikaiseen yhteiskuntaan. Ei siinä ole mitään väärää, jos joku haluaa vapaaehtoisesti jäädä niin sanotun normaalin yhteiskunnan ulkopuolella, mutta ei sitä saa tukea millään tavoin.
Ranskassa on tänä kesänä keskusteltu burkinasta, niin ikään musliminaisten ulkoisesta kahleesta, joka on myös nykyaikaisessa yhteiskunnassa uskonnollinen tunnus, joka pitäisi kieltää myös meillä, kuten myös burka ja muut uskonnolliset vaatekappaleet julkisella paikoilla. Monet feministit haluavat edistää ja sallia nämä niin ikään naisten alistamiseen tarkoitetut keinot. Tämä on minua ihmetyttänyt, kun nykyään niin trendikkäinä esiintyvät feministit ovat unohtaneet sen, että heidän esikuvansa polttivat rintaliivinsä 1960- ja 1970-luvuilla. He kokivat silloin ne vaatekappaleet alistamisen symboleiksi. Missä on solidaarisuus niitä nuoria tyttöjä kohtaan, jotka joutuvat alistumaan tähän henkiseen pahoinpitelyyn?
Sairaaloissa ja muissa laitoksissa kuten esimerkkisi lasten päiväkodeissa on töissä näitä hunnutettuja naisia. Nämä naiset haluavat leimautua ulkoisen tunnusmerkein islamia tunnustaviksi. Työyhteisöissä ei tulisi sallia mitään poliittisia tai uskonnollisia symboleita. Siten tämänkaltainen ikiaikainen alistamisen kulttuuri ei saa olla sallittua. Nämä pitäisi olla kaikkien omia henkilökohtaisia asioita, eikä niitä saisi julistaa missään. Eri asia on uskonnollisten riittien toimittamisen aikana. Silloin pitää tietenkin muistaa yhteisön säännöt ja muut traditiot, mutta töissä ja julkisilla paikoilla niitä ei pidä sallia.
Huom: Kirjoitus on kirjoitettu alunperin syksyllä 2016 ja alkua on hieman päivitetty.