Viime aikoina on kirjoitettu monella rintamalla Viestikoekeskuksen toiminnasta, Helsingin sanomien paljastettua ns. julkisen salaisuuden. Itselleni paikka on tuttu internetin eri keskustelupalstoilla käytyjen keskustelujen kautta. Tosin eräs entinen tuttuni on käynyt varusmiespalveluksensa siellä, joten olen sen toiminasta ja sen toiminnan luonteesta harvinaisen hyvin selvillä.
Sotilastiedustelua on harjoitettu ammoisista ajoista alkaen. Jatkosodan aikana Suomen sotilastiedustelu oli sen ajan huippua. Sodan aikana radiotiedustelumme selvitti puna-armeijan salauskoodeja jopa niin hyvin, että eräs Murmanskista lähtenyt liittoutuneiden laivastosaattue upotettiin silloisen meidän liittolaisen natsi-Saksan laivaston sukellusveneiden avulla Pohjois-Atlannin hyisiin vesiin. Mukana merenpohjaan meni myös eräs laiva, jonka lastina oli kultaa, maksuna Yhdysvaltojen aseellisesta avusta Stalinille.Niin ikään kun liittoutuneet olivat päättäneet Teheranin konferenssin vuoden 1943 joulukuussa, niin Turkin Ankarassa oleva Suomen radiokuunteluasema nappasi liittoutuneiden radiolla välitetyt päätökset tuoreeltaan. Suomen sotilasjohto sai siten tietää, mitä oli tulossa.
Signaalitiedustelua on ollut aina ja tulee olemaan. Tässä on se erikoinen piirre, että olemme muiden tiedustelupalveluiden armoilla. Mitään uutta sekään ei ole, että vielä kymmenenvuotta sitten Tikkakoski ja muilla paikkakunnilla olevat kuunteluasemat pystyivät suhteellisen helposti selvittämään, mitä Venäjän armeija puuhaa. Neuvostoliiton romahtaminen ei aiheuttanut puolustusvoimissa juurikaan muuta kuin jonkin tasoisen valmiustilan nostamisen, mutta sekin laskettiin ”normaalille” tasolle, kun selvisi, että puna-armeija pysyy järjestyksessä kasarmeilla. Sain tämän selville, kun soitin puhelimella ja juttelemalla ulkoministeriön sen aikaisen tilannehuoneessa olevan päivystäjän kanssa.
Venäjän armeijaa on uudistettu viime vuosina suurilla summilla. Venäjällä on ollut tiedossa, että sen käyttämät viestintävälineet ovat olleet vanhanaikaisia, mutta kuten muutkin armeijan eri yksiköt, niin siihenkin on viime aikoina panostettu voimakkaasti. Minua huvitti suuresti erään Kadetin tekemät laskemat Venäjän ilmavoimien sotilaskoneiden käyttämistä tutkista. Loppujen lopuksi hän tuli siihen tulokseen, että ne eivät voi toimia julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella. Jos se olisi noin helppoa, niin miksi käyttää miljoonia sotilastiedusteluun, jos oikea tieto löytyisi koneiden ja niiden tutkien valmistajien sivuilta?
Signaalitiedustelu maksaa paljon, joten senkin takia on hyvä vaihtaa tietoja eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Mutta tässäkin piilee se vaara, että muut saattavat syöttää tahallaan väärää tai pimittää joitakin keskeisiä tietoja. Suomen tiedustelun tasosta saa hyvän kuvan, kun katsoo erään videon jossa Venäjän hävittäjät keskustelevat heidän sotilaslennonjohdon kanssa. Siten Venäjällä ei ole harhakuvaa mitä Suomen tai kenenkään muunkaan sotilastiedustelu saa tarvittaessa selville. Myös ukrainassa käytävä sota on osoittanut, että jopa kansalaisten käytössä olevat puhelimet ovat ulkopuolisten tarkkailtavissa. Tästä on osoitus Angela Merkelin salakuuntelujupakka, jossa Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu kuunteli reaaliajassa puheluita. Myös GSM Sim-kortti on murrettu jo vuosia sitten.