Viime aikoina on lisääntynyt huolestuttavat uutiset maamme lähialueen sotilaspoliittisen aseman muuttumisesta huonompaan suuntaan. Oikeastaan ei ole ollut yhtään päivää väliä ilman, että jotakin uutta ei olisi tapahtunut. Yleensä ne ovat vieneet meidän kokonaistilannetta vain huonompaan suuntaan. Syöksykierre on valmis. Pystymmekö sen [syöksykierteen] katkaisemaan, se riippuu meistä itsestämme.

Omasta mielestäni, nämä huolestuttavat uutiset alkoivat uutisesta Yhdysvaltojen ilmavoimien osallistumisesta sotaharjoituksiin Rissalassa keväällä 2016. Viime aikojen uutisissa on ollut pääosissa Venäjän kehittämät S-400 ja S-500 ilmatorjuntaohjukset ja niiden oletettu uhka meidän ilmapuolustukselle. Onko uhka todellinen ja miksi se olisi meidän puolustukselle uhka, ei käy näistä uutisesta selville. Uutisissa on haastateltu entistä ilmavoimien komentajaa Matti Aholaa, joka antaa masentavan kuvan meidän todellisesta sotilaallisesta tilanteesta

Komentaja Matti Ahola (res.) näkee tunnelinpäässä valoa, kun ilmavoimat on saanut käyttöönsä AGM-158 JASSM (Joint Air-to-Surface Standoff Missile). Se on vaikeasti (ainakin mainoslauseissa) havaittava ilmasta maahan laukaistava ohjus. Meidän ilmavoimat on asentanut ne F/A-18 Hornet koneisiin. Itse en näe kuitenkaan näin valoisana tai yksinkertaisena. Mahdollisesti ex-komentaja taitaa hieman oikaisevan lausunnoissaan, ja luovan suhteellisen huolettoman kuvan. AGM-158:lla on suurin piirtein sama toimintasäde, mitä on S-400 käyttämällä ohjustyypillä. Tosin Hornetit pitäisi saada nousemaan kentiltä, ennen kuin ne voidaan ampua kohteisiinsa. Kun ne nousevat, niin ne ovat S-400 ja S-500 ulottuvilla, ja siten tuhottavissa. S-400 järjestelmä tunnistaa myös F-22 Raptor ja Lockheed Martin F-35 Lightning II tyyppiset hävittäjät.

Meidän lehdistö on ollut hiljaa siitä, että Venäjä on päivittämänsä tai on saanut valmiiksi Suomen puolustusvoimien käytöstä poistetun BUK-M1 päivitykset BUK-M3 malliin. Tilanne on siis karkaamassa täysin meidän käsistä. Ei näissä S-400, S-500 tai edellä mainitussa BUK-M3 ilmatorjuntajärjestelmissä ole mitään kummallista, ne ovat niin ultramoderneinta kalustoa, että meidän on hankalaa yllä pitää mitään järkevään ilmatoimintaa mahdollisen konfliktin aikana. Mahdollisesti BUK-järjestelmä tulee suojaamaan S-400 ja S-500 laukaisualueita yhdessä Pantsir-S1:sen kanssa. Siten AGM-158 on täysin hyödytön meidän käytössä, kuten kaikki muutkin lähiaikoina tehdyt ostokset. Olemme syytäneet satoja miljoonia täysin hyödyttömään aseistukseen. Myös, S-500 järjestelmänä pitäisi torjua UAV (Unmanned Aerial Vehicle) eli lentävät miehittämättömät ilma-alukset- tyyppiset kohteet. Venäjä on kehittämässä joidenkin lähteiden mukaan jo S-1000 järjestelmää.

Yksi lähiaikojen typerimmästä kolumnista on kirjoittanut iltasanomien kolumnisti Arja Paananen ”Venäjän juoni selvisi”, jossa hän ei juurikaan peittele vihaansa Venäjää kohtaan. Lainaus: [Venäjä]”sillä se tietää pitävänsä Syyriassa käsissään niitä lankoja, joilla joko tehdään rauha tai lähetetään Eurooppaan vielä entistäkin hurjempi pakolaisvyöry” lainaus päättyy. Meillä niputetaan [Euroopassa myös?] kaikki vähänkin negatiiviset uutiset tällä hetkellä yksinomaan Venäjän syyksi. Unohdetaan se tosiasia, että Lähi-idän ongelmat eivät johdu Bašar al-Assad hallinnon julmuuksista tai sen epädemokraattisuudesta, vaan Yhdysvaltojen ja Turkin halusta hallita kyseistä aluetta. Vuoden 2003 Irakin laittoman miehityksen jälkeen, koko Pohjois-Afrikka on ollut pelkkää kaaosta ja sotia. Siten Venäjän syyllistäminen on älyllisesti epärehellistä. Meillä käsitellään hyvin vähän saudi-Arabian sotaretkeä Jemeniin. Tällä hetkellä syyllistetään Venäjää siviileihin kohdistuvista pommituksista Syyriassa, mutta ei puhuta ollenkaan saudien harjoittamasta terrorista Jemenin siviileitä kohtaan. Me [Suomi] myymme saudeille aseita, vaikka se käy sotaa naapureitansa vastaan.

Ainakin minusta alkanut näyttämään siltä, että meillä halutaan saada ihmisten mielenkiinto pois kotimaamme ongelmista tai syyttää meidän ongelmista yksinomaan Venäjää. Taloutemme kärsii EU:n ja Yhdysvaltojen määräämistä pakotteista. Pakotteet määrättiin pääasiassa juuri niille tuotteille, joiden korvaaminen Venäjällä on helppoa. Eli maataloustuotteille ja muille matalan palkkatason aloille. Huipputekniikka, josta taas Yhdysvallat on riippuvainen, kuten rakettitekniikka, on pakotepolitiikan ulkopuolella.

Olemme siis palanneet 1920- ja 1930-lukujen typerään ja lyhytnäköiseen politiikkaan. Meidän lähitulevaisuudessa on jonkinlainen sota tai rajoitettu konflikti Venäjää vastaan, omalla maaperällämme.

Tämä artikkeli on kirjoitettu alunperin talvella 2016, ja löytyy täältä